Tunne orkesterisi 6.2.2014: Wieniläisklassismi ja pianokonsertot

Musiikinhistoria – kuten historia yleensäkin – kirjoitetaan yleensä jälkikäteen. Aikakaudet ja tyylisuunnat ovat usein saaneet nimensä erikoisten sattumusten myötä. ”Barokki” tuli alkujaan epämuodostunutta helmeä tarkoittavasta sanasta barroco, ja sillä irvailtiin, jälkikäteen tietenkin, 1600-luvun raskaita koristeluja muun muassa arkkitehtuurissa. Musiikillisen aikakauden yleisnimeksi barokki tuli vasta 1900-luvulla.

”Wieniläisklassismi” alkoi tunkea musiikkikirjoitteluun saksalaisella kielialueella 1800-luvun mittaan, kun yliopistoissa ryhdyttiin harjoittamaan musiikkitiedettä – ja kirjoittamaan musiikinhistoriaa. 1700-luvun klassismi, siis tuo puhdaspiirteinen, melodinen galantti tyyli, joka italialaisesta oopperasta käsin otti etäisyyttä vanhaan musiikkiin (siihen, jota sittemmin barokiksi haukuttiin), huipentui saksalaisesta näkökulmasta Wienissä 1700-luvun viimeisinä vuosikymmeninä.

Kuten Veijo Murtomäki kirjoittaa artikkelissaan ”Klassismin väärinymmärrys”, 1700-luvun lopulla erityisesti Mozartin ja Haydnin tuotannossa huipentunut klassismi ei millään muotoa ollut wieniläistä. Wien oli toki yksi ”täysklassismin” keskuspaikoista, mutta yhtä tärkeitä ellei tärkeämpiä ajan musiikillisen, henkisen ja kulttuurisen muutoksen moottoreita olivat muun muassa italialainen ooppera (jota Wienissä runsaasti harjoitettiin) ja Ranskan vallankumous (jota ihailtiin ja paheksuttiin). Lisäksi sinfonian, tuon wieniläisklassismin kuningaslajin taustalla vaikuttivat wieniläistä enemmän böömiläinen ja mannheimilainen esimerkki.

Minkä takia sitten wieniläisklassismi? Koskapa saksalaisella kielialueella oli 1800-luvulla voimakas yhtenäistymisen ja saksalaisen kulttuurin löytämisen tarve: aikaisemmin useista pienistä ruhtinaskunnista ja klaaneista muodostunut alue olikin yhtäkkiä nationalismin ideologiaa myötäillen ”saksalainen”. Ja Itävalta-Unkarin pääkaupunkiin Wieniin hakeutui loistavia muusikoita ja säveltäjiä, jotka toivat kukin mukanaan jotain sellaista, josta ”wieniläisklassismi” syntyi. Muistettakoon nyt kuitenkin, että Wienin aristokraatit puhuivat ranskaa, papisto latinaa ja muusikot italiaa; Mozart oli salzburgilainen (ei siis syntyjään itävaltalainen!), Haydn työskenteli Unkarin maaseudulla ja teki hienoimpia teoksiaan toki Wieniin, mutta myös Pariisiin ja Lontooseen, ja Beethoven peri näiltä manttelin toki Wienissä, mutta varttui Bonnissa.

Muun muassa tästä aiheesta lisää Tunne orkesterisi -luennolla Musiikkitalon Paavo-salissa helmikuun 6. päivänä kello 16.30–18.00! Vieraina pianotaiteilija Tuija Hakkila ja käyrätorvisti Tommi Viertonen, ja wieniläisklassismin lisäksi puhummekin myös pianokonsertoista sekä erilaisista käyrätorvista, luonnontorvesta ja Wienin-torvesta. Isäntä tuttuun tapaan Ville Komppa. Tervetuloa!