Ihmisarvo on humanistin luonnonvakio

Helsingin Sanomat yritti puhelinhaastattelussa turhaan perätä tuoreelta kansanedustajalta, Jussi Halla-aholta (PS) kommentteja tämän kuuden vuoden takaisesta blogikirjoituksesta ihmisarvosta.

Lukaisin piruuttani kansaamme edustavan älykön kirjoituksen: http://www.halla-aho.com/scripta/ihmisarvosta.html.

Halla-ahon kirjoitus on samalla sekä kylmäävä osoitus siitä, kuinka vähän humanismi merkitsee Halla-aholle tai tämän yli 14000 äänestäjälle, että aika selvä osoitus siitä, miten halla-aholainen logiikka rakentuu. Nähdäkseni Halla-ahon ongelmana on kylmettynyt suhteellisuudentaju. Kaikki hänen argumenttinsa kumpuavat siitä samasta insinöörisloogillisesta ajattelusta, johon yleisesti ottaen nuoret miehenalut haksahtavat (ja vanhemmatkin humanismin kieltäjät), jossa ihmisen ja ihmisyhteisön toiminta hahmotetaan darwinistisesti rakentuvien, mitattavien määreiden kautta. Eli esimerkiksi “Jos väitetään, että kaikki ovat samanarvoisia, väitetään samalla, että ihmisen arvo tunnetaan ja se voidaan mitata. Ellei sitä voida mitata, ei voida todentaa, miten paljon kullakin yksilöllä on sitä.”

Ihmisarvo on käsitetty väärin yllä lainaamassani Halla-ahon lauseessa: se ei ole luonnonvakio (kuten pii) vaan yksi tärkeimmistä valistuneen humanismin lähtökohdista: ihmisarvon ei siinä ajatella olevan “saman suuruinen” yksilöstä riippumatta (kuten Halla-aho väittää yleisesti väitettävän) vaan se ON SAMA yksilöiden kesken.

Olen Halla-ahon kanssa siis täysin eri mieltä siitä, että ihmisarvo olisi luonnontieteellinen aksiooma – eli että sen pitäisi taipua mitattavaksi ja se pitäisi pystyä määrittelemään sellaisilla empiirisesti todennettavissa olevilla tavoilla jotka halla-aholaisetkin ymmärtävät.

Ihmisarvo on periaatteellinen lähtökohta valistusajalla 1700-luvulla alkaneelle tavalle antaa yksilöille syntymässään sama “itseisarvo”. Toinen juttu on sitten, kuinka yksilö sitä omista lähtökohdistaan omaksi ja muiden parhaaksi käyttää tai on käyttämättä.Yhteiskunnan ja kanssaihmisten tulisi suhtautua ihmiseen tämän mittaamalla tämän toimia ja tekoja, ei tämän ihmisarvoa.

Tai ehkäpä voisi ajatella, että ihmisarvo on kaikilla yhteneväisesti sama “luku 1”.

Tai toisaalta: Kummelissa kuulema lohkaistiin aforismina, että “Ihmisarvon voi kertoa myös kahdella”.

Ihmisarvo olkoon siis nolla. Näin Kummelin väite olisi empiirisesti todistettu: vaikka Halla-ahon  (tai minun tai sinun) ihmisarvon kertoisi kahdella, se olisi silti nolla.