Maaliskuun ennakko: Soiva puhe — pitäisikö siitä jotain ymmärtääkin?

http://www.art-and-archaeology.com/doric/dorder.html

Tunne orkesterisi -luentosarjan maaliskuun luento on otsikoitu “Klassisen musiikin rakenteet ja muodot — Mitä musiikin kuuntelijan on hyvä tietää musiikin terminologiasta?. Jotta pääsisimme kysymyksen “mitä on hyvä tietää” alkulähteille, meidän pitää ensin pohtia, mitä tuolla tietämisellä oikein saavutetaan.

Kysymys ei ole kovin hankala silloin, kun kuulija pitää kuulemastaan: “Minä pidin konsertista, vaikka en klassisesta musiikista mitään ymmärräkään.”

Entäs jos ei pidä? Pitäisikö silloin potea huonoa omatuntoa, tuntea itsensä arvottomaksi — tai tuomita koko taidemuoto elitistien puuhaksi?

Onko musiikissa ylipäätään jotain sellaista, jota tulisi ymmärtää pystyäkseen nauttimaan siitä? Tai pitäisikö olla?

Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun innostunut tuttava on kertonut innostuneena löytäneensä klassisen musiikin. Spotifyn ja Youtuben aikakaudella tuo löytäminen on vieläpä varsin helppoa. Hakusanalla classical music saa Youtubista listauksia, joilla pääsee ainakin alkuun.

Populaarissa lähestymistavassa on puolensa. Se nimittäin muistuttaa valistuksen ajan 1700-lukulaista ajattelua. Esimerkiksi “luonnollisuuden filosofi” Jean-Jacques Rousseau (1712—78) vaati musiikilta yksinkertaisuutta, kuulijan ehdoilla toimimista ja vaikeaselkoisuuden välttämistä. 1700-luvulla musiikkia, jota nykyään nimenomaan kutsutaan klassiseksi musiikiksi, sävellettiin viihdyttämään, miellyttämään ja sopivasti liikuttamaan kuulijaansa. Musiikin tuli myös valistaa, ja musiikin kielen tuli olla kaikille ymmärrettävää, yhteisöllistä. Sen tuli olla eheyttävää, luonnollisesti kaunista ja tervehdyttävää.

Valistusajan klassismissa tärkeintä oli muoto ja karakteri (eli luonne). Säveltäjän tehtävänä oli luoda muoto, jonka sisällön eläytyvä kuulija voi löytää. Muotoa rakennettiin retoriikan eli puheopin keinoin, ja harmonian, rytmin ja melodisten muotojen tuli olla säännönmukaisia ja riittävän kansantajuisia. Karakterit olivat yleisölle tuttuja, tanssirytmejä käytettiin runsaasti, ja 1700-luvun lopun täysklassismiin (tai, kuten on tapana sanoa, wieniläisklassismiin) tultaessa säveltäjillä oli käytössään rikas tyylipiirteiden kirjo, joilla ilahduttaa kuulijaansa.

Tästä voi palata takaisin kysymykseen, mitä kuulijan pitäisi tietää musiikista, jota haluaa kuunnella tai vieläpä ymmärtää. Puhtaasti klassisen, eli 1700-luvun jälkipuolen musiikissa, Mozartissa, Haydnissa ja varhaisessa Beethovenissa riittääkin, että kuuntele paljon ajan musiikkia. Näin vastaanottavalle mielelle alkaa rakentua viitekehystä musiikin muodoille ja karaktereille. Varsinaista terminologiaa, musiikillisia käsitteitä ja ilmiöitä kuvaavia kielikuvia ei välttämättä tarvitse hallita, mutta joidenkin käsitteiden avulla klassismin soivaa puhetta voi toki availla. Tärkeintä on kuitenkin muodostaa oma, tunneperäinen suhde kuulemaansa, sillä se on ollut säveltäjänkin toiveena: että kuulija vaikuttuisi ja liikuttuisi kuulemastaan — ja ennen kaikkea, että se miellyttäisi häntä.

Maaliskuun luennolle on kaksi ennakkotehtävää, joista ensimmäinen liittyy otsikkoon ja toinen lähemmin tässä ennakossa esiteltyyn klassismin soivaan puheeseen:

1) Onko vastaasi tullut sellaisia klassisen musiikin käsitteitä, jotka ovat jääneet askarruttamaan sinua: miten ne liittyvät musiikkiin, ja mitä niillä pyritään ilmaisemaan?

2) Kuuntele Mozartin Pianokonserton nro 19 F-duuri, KV. 459 ensimmäistä osaa, ja pohdi sen muotoa ja karaktereita: miten hahmotat osan muotoja tai kokonaismuodon; entä miten luonnehtisit sen karakteria tai karaktereita?

Ehkäpä klassismin ymmärtämisen kautta avautuvat myös tuoreemmat suuntaukset: romantiikka rakentui klassismin konventioille, mutta painotti yksilöllistä tunnetta ja subjektiivisuutta; myöhäisromantiikka ja ekspressionismi vei subjektiivisuuden äärimmilleen ja musiikista tuli säveltäjänsä alitajunnan “itseilmaisua” — mutta senkin kuunteleminen ja vastaanottaminen helpottuu, kun tuntee musiikin soivaa historiaa… Johon tutustumisen voi aloittaa koska vain.

Lisää klassismin ilmaisusta voit lukea esimerkiksi Veijo Murtomäen artikkelista Sibelius-Akatemian musiikinhistorian verkkosivuilta.

Advertisements

2 thoughts on “Maaliskuun ennakko: Soiva puhe — pitäisikö siitä jotain ymmärtääkin?

  1. Hei vaan!

    Kiitos mielenkiintoisesta ja jopa hauskasta tilaisuudesta 8.3.! Olisiko mahdollista saada prof. Suurpään aineisto vielä muistin virkistämiseksi vaikka tälle verkkosivustolle? (Kysyin asiaa häneltä luennon jälkeen, ja hänen puolestaan se kyllä sopii).

    Tammi- ja helmikuun luennot jäivät minulta valitettavasti väliin. Onko mahdollisesti tulossa uusintoja?

    Terveisin
    Anneli Suotsalo

    1. Hei!

      Kiitos itsellesi ja kiitos myös kommentista! Professori Suurpään aineistoa voin mieluusti viritellä tälle sivulle, hänen mielestään ajatus oli hyvä! Hetki siinä saattaa mennä, mutta palaan asiaan pikimmiten.

      Varsinaisia uusintoja ei ole Tunne orkesterisi -luennoille suunniteltu, mutta niiden taltioimista ja lähettämistä netin kautta on pohdittu – ja kaksi kertaa kokeiltukin. Kevään seuraavat Tunne orkesterisi -luennot ovat 12.4. ja 3.5., tuttuun aikaan tutussa paikassa eli klo 16.30 Musiikkitalon Harjoitussalissa. Tervetuloa taas mukaan!

      Ville

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s