Tunne orkesterisi 12.12.2013: Puhallinorkesteri — soittokunnista kaikki alkoi

Tunne orkesterisi 12.12.2013: Puhallinorkesteri — soittokunnista kaikki alkoi
Puhallinyhtye korokkeella ital. renessanssissa
Puhallinyhtye korokkeella ital. renessanssissa

Soittokuntakulttuurilla on Suomessa syvät juuret, ja yhä puhallinmusiikkia tehdään ammattimaisesti varuskunnissa ja harrastuksena laajalti — Pohjanmaalta Kuusamoon. Orkesterimusiikin historiaan puhallinmusiikki on myös vaikuttanut varsin paljon: puhaltimista kootut yhtyeet hallitsivat niin ulkoilmajuhlissa kuin kirkossakin ennen jousisoittimia, ja romanttisen sinfoniaorkesterin kehityksessä puhaltimien osuus on ollut huomattava. Muun muassa näistä teemoista puhumme Tunne orkesterisi -luennolla Musiikkitalon harjoitussali Paavossa torstaina 12.12.2013 kello 16.30–18.00. Vieraana tilaisuudessa on kapellimestari Raine Ampuja ja isäntänä tuttuun tapaan MuM Ville Komppa. Tilaisuuteen on vapaa pääsy — tervetuloa!

Tunne orkesterisi 7.11.2013: Barokkiorkesteri — barokki on in!

Tunne orkesterisi 7.11.2013: Barokkiorkesteri — barokki on in!

Tunne orkesterisi -luennolla on tällä kertaa aiheena viime vuosikymmeninä kuumana käynyt barokkibuumi. Käsittelemme sekä buumin taustoja, että itse barokkimusiikinkin taustoja, vieraina Helsingin barokkiorkesterin taiteellinen johtaja, cembalisti Aapo Häkkinen sekä viulisti Minna Kangas. Luento pidetään tuttuun tapaan Musiikkitalon harjoitussali Paavossa torstaina 7.11. kello 16.30–18.00 — ja isäntä toimii Ville Komppa.

Continue reading “Tunne orkesterisi 7.11.2013: Barokkiorkesteri — barokki on in!”

Tunne orkesterisi 10.10.2013: Kamariorkesteri – onko vähemmän enemmän?

Tunne orkesterisi 10.10.2013: Kamariorkesteri – onko vähemmän enemmän?

To 10.10.2013 klo 16.30–18.00 Musiikkitalon harjoitussali Paavossa

Keskustelua ohjelmistoista, kamarimusisoinnista ja muusikkojen koulutuksesta

Vieraina Tapiola Sinfoniettan II konserttimestari Jukka Rantamäki sekä intendentti Hanna Kosonen, isäntä Ville Komppa

Tapiola Sinfonietta. Kuva: Antti Kangasaalo.
Tapiola Sinfonietta. Kuva: Antti Kangasaalo.

Sinfoniaorkesteri paisui 1800-luvun mittaan mahtaviin mittoihin, kuin pullataikina, joka suuntaan. Suuren romanttisen orkesterin mestarit Berliozista Straussiin oppivat käyttämään tuota musiikinhistorian ehkäpä ihmeellisintä saavutusta koko paletiltaan hiljaisimmista sävyistä mahtavimpiin sointivyöryihin. Suuri romanttinen sinfoniaorkesteri on kuitenkin vain yksi luku orkestereiden historiassa ja nykypäivässä. Sitä pienemmät kokoonpanot ovat vähintään yhtä kiinnostavia: sinfoniettan (”pikkusinfonian”) ja erilaisten kamariorkesterien kirjo vaihtuvine kokoonpanoineen ja musiikkityyleineen tuo orkesterimaailmaan vaihtelua, tuoreutta, erilaisia makuja ja muuntautumiskykyä.

Ensinnäkin kamariyhtyeiden historia ja ohjelmisto on paljon pidempi ja laajempi kuin suuren sinfoniaorkesterin. Sinfoniaorkesteri on itsessään kehittynyt klassisesta orkesterista (jota nykyisin usein kutsutaan ”Mozart-orkesteriksi” tai ”sinfoniettaksi”), joka puolestaan vakiintui 1700-luvun mittaan erikokoisista ja erilaisia kokoonpanoja sisältävistä barokkiorkestereista. 1800-luvullakin, sinfoniaorkesterin kultakaudella, erilaiset puhallin- ja jousisoitinkokoonpanot sekä pienet kamariyhtyeet kukoistivat salongeissa ja teattereissa, ja 1900-luvun modernismi löysi kamarikokoonpanojen herkkyyden ja sointivärit ikään kuin uudestaan. Ei ole ihme, että uuteen musiikkiin keskittyvät kokoonpanot ovat nykyisinkin kymmenen tai kahdenkymmenen muusikon kamariyhtyeitä: sellainenhan on sinfoniaorkesteria helpompi – ja ennen kaikkea halvempi – koota ja liikutella!

Toisekseen kamariorkesteri on sinfoniaorkesteria enemmän yksilöiden varassa. Jokainen soittaja joutuu olemaan enemmän esillä ja ottamaan vastuuta, sillä ympärillä ei ole samaan suuntaan joustaan liikuttavien massaa, jonka sisään kätkeytyä. Muusikoilta vaaditaan kamarimusiikillista herkkävaistoisuutta ja kykyä soittaa yhteen – usein ilman kapellimestaria. Yksittäisen soittajan suoritusta on myös helpompi seurata, kun soittimia on vähemmän, ja kun yksittäiset sointivärit erottuvat selvemmin. Kamariorkesteri voikin tarjota yleisölle intiimimmän ja mukaansatempaavamman kokemuksen kuin joskus etäiseksi jäävä sinfoniaorkesteri.

Viimeaikaisen musiikkikoulutuskeskustelun kannalta kamariorkesteri tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman. Kun muusikkojen koulutustaso joka puolella maailmaa on noussut, pystyvät parhaat sinfoniaorkesteritkin nykyisin soittamaan kuin suuri kamariorkesteri, jossa jokainen soittaja on itse vastuussa stemmastaan paitsi oikeiden nuottien, myös musiikillisen ilmaisun suhteen. Takana ovat ne ajat, kun taiteellisen vastuun saattoi siirtää kapellimestarille. Valituksen aiheena ei olekaan niinkään ollut soittajien tekniset valmiudet, vaan kyky soittaa orkesteristemmoja. Kuten kamarimusiikissa, orkesterisoitossakin pitäisi nykyään pystyä paitsi soittamaan oma stemmansa teknisesti ”puhtaasti”, myös tietämään, mitä muut soittavat. Ja ymmärtämään millä tavoin se voi vaikuttaa oman stemman tulkitsemiseen. Ehkäpä muusikoiden koulutuksessa tulisi orkesterisoiton lisäämisen sijaan kiinnittää enemmän huomiota kamarimusisointiin ja pienyhtyetoimintaan!

Muun muassa näistä aiheista keskustelemme Tunne orkesterisi -luennolla Musiikkitalon Paavo-harjoitussalissa ensi torstaina 10.10.2013 klo 16.30. Asiantuntijavieraat tulevat tällä kertaa Tapiola Sinfoniettasta, josta oman näkökulmansa saapuvat esittämään II konserttimestari Jukka Rantamäki sekä intendentti Hanna Kosonen. Isäntänä tuttuun tapaan MuM Ville Komppa. Vapaa pääsy – tervetuloa!

16.5.2013 Tunne orkesterisi: Musiikki ja sfäärit — värähtelevä kaikkeus

16.5.2013 Tunne orkesterisi: Musiikki ja sfäärit — värähtelevä kaikkeus
Pythagoras akustisissa kokeiluissa monokordin sekä vasaran ja kellojen kanssa. Boethius-käsikirjoitus, "Boethius, Pythagoras, Platon and Nikomakus", n. 1130. Cambridge, University Library Ii.3.12, fol. 61v.
Pythagoras akustisissa kokeiluissa monokordin sekä vasaran ja kellojen kanssa. Boethius-käsikirjoitus, “Boethius, Pythagoras, Platon and Nikomakus”, n. 1130. Cambridge, University Library Ii.3.12, fol. 61v.

Tunne orkesterisi -luentosarja huipentuu sfäärien harmonioihin! Torstaina 16.5., tuttuun tapaan klo 16.30–18.00 Musiikkitalon harjoitussali Paavossa pidettävän luennon vieraina ovat tähtitieteilijä, professori Tapio Markkanen sekä säveltäjä Olli Virtaperko. Luennon punaisena lankana on antiikista lähtöisin oleva ajatus maailmankaikkeuden — erityisesti planeettojen liikkeiden — ja musiikin yhteneväisistä lainalaisuuksista. Pythagoras loi 500-luvulla eaa. matemaattisen musiikinteorian perusteet ja ajatuksen maailmankaikkeuden, ihmisen ja musiikin perustumisesta yksinkertaisiin lukusuhteisiin. Pythagoralaisen opin mukaan sfäärien harmonia (planeettojen tuottama musiikki), planeettojen ja auringon etäisyydet maasta sekä niiden kiertonopeudet olivat keskenään samoissa suhteissa kuin diatonisen asteikon sisältämät intervallit. (Lue lisää antiikin musiikinteoriasta täältä.)

Oppi kantoi keskiajalle, jossa musiikin teoria — muista taiteita poiketen — nähtiin yhtenä seitsemästä vapaista taidoista latinan kielen käytön (eli grammatiikan, dialektiikan ja retoriikan) sekä aritmetiikan, geometrian ja tähtitieteen rinnalla. Musiikin nähtiin pythagoralaisessa hengessä olevan läheisessä suhteessa luonnontieteisiin harmonian ja kontrapunktin rinnastuessa matematiikkaan ja kielitieteeseen. Saksalainen tähtitieteilijä Johannes Kepler (1571–1630) oli myös protestanttinen pappi, jolle Jumala oli geometrikko, ja jolle maailmankaikkeuden rakenteen tutkiminenkin oli luomistyön päämäärien ja ratkaisujen tutkimista. Hänen pääteoksensa Harmonices mundi keskeisenä antina pidetään nykyisin planeettojen kiertokulkua auringon ympäri; teoksessa esitellään kuitenkin huomattavasti laajemmin planeettojen liikkeiden ja eri sävelsuhteiden yhteyksiä.

Kirkon vaikutusvallan vähetessä valistuksen ajan 1700-luvulla myös musiikki menetti asemiaan sekä suhteessa tieteihin että teologiaan. Harmonian ja kontrapunktin, länsimaisen taidemusiikin filosofisten periaatteiden joutuminen kyseenalaiseksi antoi mahdollisuuden uudelle ilmaisulle, jossa melodisuudella ja välittömällä tunneilmaisulla oli keskeinen rooli. Samalla musiikkikin lakkasi värähtelemästä maailmankaikkeuden harmonioita — vai lakkasiko?

Kuinka sfäärien harmoniat näyttäytyvät nykyajan tähtitieteilijälle ja säveltäjälle? Tervetuloa Tunne orkesterisi -luennolle osallistumaan keskusteluun!

18.4. Tunne orkesterisi: Musiikki ja terveys — muusikon työ ja hyvinvointi

18.4. Tunne orkesterisi: Musiikki ja terveys — muusikon työ ja hyvinvointi

Tunne orkesterisi -luentosarjan huhtikuun luento käsittelee muusikoiden terveyttä ja hyvinvointia. Soittaminen ja laulaminen on fyysisesti ja psyykkisesti rasittavaa työtä, joka vaatii paljon harjoittelua ja harjaantumista.

Toisaalta ammatillisen suoriutumisen vaatimukset ja paineet sekä esiintymisjännitys aiheuttavat psyykkisiä haasteita, jotka pakottavat harjoittelemaan ja työskentelemään joskus hyvinkin pitkiä päiviä. Toisaalta kysymys on koukuttavasta kutsumustyöstä, jossa ei aina osaa pitää omasta hyvinvoinnistaan huolta.

Stressaantuminen on helppoa, kun ensin opettajat ja vanhemmat, sitten kollegat, agentit, kapellimestarit ja intendentit arvioivat ja arvostelevat — ja tuo arviointi on vasta alkua, sillä esiintyvä taiteilija asettaa itsensä alttiiksi myös yleisön ja kriitikoiden silmissä. Joillekin esiintyminen on luontevaa, toisille se on ainaista itsensä kanssa taistelua, mutta kaikille se tuo yhden stressikerroksen lisää.

Muun muassa näistä kysymyksistä keskustellaan luennolla, jossa vieraina ovat Musiikkitalon muusikoiden poliklinikan ideoinut erikoislääkäri Miikka Peltomaa sekä Sibelius-akatemiassa esiintymis- ja oppimisvalmennuksen lehtori, sellisti Päivi Arjas. Luento pidetään tuttuun tapaan Musiikkitalon harjoitussali Paavossa 18.4. kello 16.30–18.00, ja isäntä on Ville Komppa.

Lue myös Miikka Peltomaan haastattelu Lääkärilehdestä viime syksyltä:
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=12429/type=1

Tilaisuus on maksuton. Päällysvaatteet voi jättää ylös, Töölönlahden tasolle maksuttomaan naulakkoon. Tervetuloa!

How to overcome stage anxiety? -- http://www.bulletproofmusician.com/
How to overcome stage anxiety? — http://www.bulletproofmusician.com/

21.3.2013 Tunne orkesterissasi sakraalia musiikissa: passioista Parsifaliin

21.3.2013 Tunne orkesterissasi sakraalia musiikissa: passioista Parsifaliin
Sandro Botticelli: Pyhä Augustinus
Sandro Botticelli: Pyhä Augustinus

Kirkkoisä Augustinus (354–430) jo aikanaan ihmetteli laulun voimaa pyhissä toimituksissa. Tunnustuksissaan Augustinus kuvailee, kuinka Jumalan sana tuntuu laulettuna saavan suuremman kunnian kuin puhuttuna; kuinka henkemme tuntemukset heräävät jollain piilotetulla kytköksellä “suloisen moninaisuutensa” helähdellessä oikealla tavallaan äänessä ja laulussa. Augustinus kokeekin synniksi ne tuntemukset, jotka laulu herättää sanoista riippumatta, eli tuntemukset, jotka hämäävät kuulijansa suurempaan liikutukseen kuin mihin pelkkä teksti kykenisi. Hän kuitenkin ymmärtää laulun voiman viestinviejänä ja herättäjänä, eikä halua — joidenkin aikalaistensa tapaan — kieltää laulua kirkossa. Augustinus muistelee omaa uskonnollista heräämistään, ja sitä, kuinka suuri rooli juuri laululla siinä oli.

Pyhä toimitukset ja musiikki ovat erottamattomia monissa kulttuureissa ja uskonnoissa ympäri maailman. Ihmisäänen ja rummunlyönnin yhdistelmä on avannut tien sakraaleille kokemuksille läpi ihmiskunnan historian. Onko sakraalissa siis jotain sellaista musiikillista, joka toimii itsessään, ilman sanallisia viestejä?

Vai onko se sittenkin niin, että musiikissa on jotain sellaista voimaa, joka tavoittaa enemmän kuin mihin sanat pystyvät? Schopenhauerin mukaan maailman ja elollisen rakentumisessa ja musiikin rakenteissa on yhtäläisyyksiä, jotka kohottavat musiikin muita taiteita ylemmäs; musiikin ja elämän “tahdot” ovat hänelle rinnakkaisia. Laulavassa melodiassa soivat niin elmän kontemplaatio kuin ihmisten pyrkimykset. Voiko musiikki siis koskettaa jotain suurempaa, sellaista, johon meidän rajalliset aistimme eivät muuten ylettyisi? Ihmisen olemassaolo on jo sinänsä pyhää; kun itse tuntee olevansa osa jotain suurempaa, musiikki saattaa puhutella tätä tuntematonta, ihmisaistien ulkopuolella olevaa.

Toisaalta, musiikin parissa koemme haltioitumisen hetkiä riippumatta siitä, onko sitä tarkoitettu sakraaliksi tai ei. Musiikilla on moninaisia tehtäviä, erityisesti viihdyttää ja tuoda iloa sekä liikuttaa. Koraalitkin ovat vain lauluja — ja J.S. Bach käyttää hengellisissä kantaateissaan maallisia sävelmiä. Bachin musiikki ei ole ratkaisevasti erilaista riippuen siitä, onko sen käyttötarkoitus ollut hengellinen vai perin maallinen. Ehkäpä sakraaleinta Bachin musiikissa onkin sen itsensä sisäinen täydellisyys, se käsityön aukottomuus, jolla mestari on teoksensa kutonut — musiikin funktiosta riippumatta.

Parsifal (Jonas Kaufman) on epähuomiossa tappanut pyhän joutsenen. Gurnemanz (René Pape) on vihainen. Kuva: Ken Howard/Met Opera
Parsifal (Jonas Kaufman) on epähuomiossa tappanut pyhän joutsenen. Gurnemanz (René Pape) on vihainen. Kuva: Ken Howard/Met Opera

Ja lopulta, sakraalisuus on kovin subjektiivista. Sibelius innottui suomalaisesta luonnosta, jonka moni meistä kokee sakraalina. Onko Sibeliuksen musiikki siis sakraalia? Richard Wagnerin Parsifalin Graalin maljan ritarit ja pyhän keihään etsintä ovat innottuneita kristillisestä mytologiasta, mutta niin ovat myös C.S. Lewisin Narnia-kirjat ja J.R.R. Tolkien Taru Sormusten herrasta. Onko Parsifal näitä kahta sakraalimpi, ellei juuri siksi, että on musiikkiteos, ja siten alttiimpi sakraaleille tulkinnoille?

Kristillisen kirkon ja länsimaisen taidemusiikin yhteinen historia on joka tapauksessa pitkä ja kiinteä. Niin kauan kuin kirkko oli itsestään selvä osa länsimaista yhteiskuntaa (eli osin vieläkin), yksi ns. taidemusiikin tärkeimmistä funktioista oli kirkon ja raamatun sanan palveleminen. Läpi keskiajan uudet sävellykselliset keksinnöt kumpusivat kirkon piiristä ja levisivät sieltä maalliseen musiikkiin. Suunta kääntyi hiljalleen soitinmusiikin ja oopperan myötä, mutta yhä 1700-luvullakin kirkko oli ehkäpä tärkein muusikon työllistäjä hovien rinnalla.

Tunne orkesterisi sukeltaa musiikillisten pyhän kokemusten äärelle luennolla Musiikki ja kirkko — passioista Parsifaliin, sopivasti pääsiäisen kynnyksellä. Vieraina ovat tällä kertaa säveltäjä Olli Kortekangas ja cembalisti, kapellimestari Anssi Mattila. Luennon isäntänä on tuttuun tapaan Ville Komppa. Tervetuloa Musiikkitalon harjoitussali Paavoon torstaina 21.3.2013 klo 16.30–18.00!