16.5.2013 Tunne orkesterisi: Musiikki ja sfäärit — värähtelevä kaikkeus

16.5.2013 Tunne orkesterisi: Musiikki ja sfäärit — värähtelevä kaikkeus
Pythagoras akustisissa kokeiluissa monokordin sekä vasaran ja kellojen kanssa. Boethius-käsikirjoitus, "Boethius, Pythagoras, Platon and Nikomakus", n. 1130. Cambridge, University Library Ii.3.12, fol. 61v.
Pythagoras akustisissa kokeiluissa monokordin sekä vasaran ja kellojen kanssa. Boethius-käsikirjoitus, “Boethius, Pythagoras, Platon and Nikomakus”, n. 1130. Cambridge, University Library Ii.3.12, fol. 61v.

Tunne orkesterisi -luentosarja huipentuu sfäärien harmonioihin! Torstaina 16.5., tuttuun tapaan klo 16.30–18.00 Musiikkitalon harjoitussali Paavossa pidettävän luennon vieraina ovat tähtitieteilijä, professori Tapio Markkanen sekä säveltäjä Olli Virtaperko. Luennon punaisena lankana on antiikista lähtöisin oleva ajatus maailmankaikkeuden — erityisesti planeettojen liikkeiden — ja musiikin yhteneväisistä lainalaisuuksista. Pythagoras loi 500-luvulla eaa. matemaattisen musiikinteorian perusteet ja ajatuksen maailmankaikkeuden, ihmisen ja musiikin perustumisesta yksinkertaisiin lukusuhteisiin. Pythagoralaisen opin mukaan sfäärien harmonia (planeettojen tuottama musiikki), planeettojen ja auringon etäisyydet maasta sekä niiden kiertonopeudet olivat keskenään samoissa suhteissa kuin diatonisen asteikon sisältämät intervallit. (Lue lisää antiikin musiikinteoriasta täältä.)

Oppi kantoi keskiajalle, jossa musiikin teoria — muista taiteita poiketen — nähtiin yhtenä seitsemästä vapaista taidoista latinan kielen käytön (eli grammatiikan, dialektiikan ja retoriikan) sekä aritmetiikan, geometrian ja tähtitieteen rinnalla. Musiikin nähtiin pythagoralaisessa hengessä olevan läheisessä suhteessa luonnontieteisiin harmonian ja kontrapunktin rinnastuessa matematiikkaan ja kielitieteeseen. Saksalainen tähtitieteilijä Johannes Kepler (1571–1630) oli myös protestanttinen pappi, jolle Jumala oli geometrikko, ja jolle maailmankaikkeuden rakenteen tutkiminenkin oli luomistyön päämäärien ja ratkaisujen tutkimista. Hänen pääteoksensa Harmonices mundi keskeisenä antina pidetään nykyisin planeettojen kiertokulkua auringon ympäri; teoksessa esitellään kuitenkin huomattavasti laajemmin planeettojen liikkeiden ja eri sävelsuhteiden yhteyksiä.

Kirkon vaikutusvallan vähetessä valistuksen ajan 1700-luvulla myös musiikki menetti asemiaan sekä suhteessa tieteihin että teologiaan. Harmonian ja kontrapunktin, länsimaisen taidemusiikin filosofisten periaatteiden joutuminen kyseenalaiseksi antoi mahdollisuuden uudelle ilmaisulle, jossa melodisuudella ja välittömällä tunneilmaisulla oli keskeinen rooli. Samalla musiikkikin lakkasi värähtelemästä maailmankaikkeuden harmonioita — vai lakkasiko?

Kuinka sfäärien harmoniat näyttäytyvät nykyajan tähtitieteilijälle ja säveltäjälle? Tervetuloa Tunne orkesterisi -luennolle osallistumaan keskusteluun!

18.4. Tunne orkesterisi: Musiikki ja terveys — muusikon työ ja hyvinvointi

18.4. Tunne orkesterisi: Musiikki ja terveys — muusikon työ ja hyvinvointi

Tunne orkesterisi -luentosarjan huhtikuun luento käsittelee muusikoiden terveyttä ja hyvinvointia. Soittaminen ja laulaminen on fyysisesti ja psyykkisesti rasittavaa työtä, joka vaatii paljon harjoittelua ja harjaantumista.

Toisaalta ammatillisen suoriutumisen vaatimukset ja paineet sekä esiintymisjännitys aiheuttavat psyykkisiä haasteita, jotka pakottavat harjoittelemaan ja työskentelemään joskus hyvinkin pitkiä päiviä. Toisaalta kysymys on koukuttavasta kutsumustyöstä, jossa ei aina osaa pitää omasta hyvinvoinnistaan huolta.

Stressaantuminen on helppoa, kun ensin opettajat ja vanhemmat, sitten kollegat, agentit, kapellimestarit ja intendentit arvioivat ja arvostelevat — ja tuo arviointi on vasta alkua, sillä esiintyvä taiteilija asettaa itsensä alttiiksi myös yleisön ja kriitikoiden silmissä. Joillekin esiintyminen on luontevaa, toisille se on ainaista itsensä kanssa taistelua, mutta kaikille se tuo yhden stressikerroksen lisää.

Muun muassa näistä kysymyksistä keskustellaan luennolla, jossa vieraina ovat Musiikkitalon muusikoiden poliklinikan ideoinut erikoislääkäri Miikka Peltomaa sekä Sibelius-akatemiassa esiintymis- ja oppimisvalmennuksen lehtori, sellisti Päivi Arjas. Luento pidetään tuttuun tapaan Musiikkitalon harjoitussali Paavossa 18.4. kello 16.30–18.00, ja isäntä on Ville Komppa.

Lue myös Miikka Peltomaan haastattelu Lääkärilehdestä viime syksyltä:
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=12429/type=1

Tilaisuus on maksuton. Päällysvaatteet voi jättää ylös, Töölönlahden tasolle maksuttomaan naulakkoon. Tervetuloa!

How to overcome stage anxiety? -- http://www.bulletproofmusician.com/
How to overcome stage anxiety? — http://www.bulletproofmusician.com/

21.3.2013 Tunne orkesterissasi sakraalia musiikissa: passioista Parsifaliin

21.3.2013 Tunne orkesterissasi sakraalia musiikissa: passioista Parsifaliin
Sandro Botticelli: Pyhä Augustinus
Sandro Botticelli: Pyhä Augustinus

Kirkkoisä Augustinus (354–430) jo aikanaan ihmetteli laulun voimaa pyhissä toimituksissa. Tunnustuksissaan Augustinus kuvailee, kuinka Jumalan sana tuntuu laulettuna saavan suuremman kunnian kuin puhuttuna; kuinka henkemme tuntemukset heräävät jollain piilotetulla kytköksellä “suloisen moninaisuutensa” helähdellessä oikealla tavallaan äänessä ja laulussa. Augustinus kokeekin synniksi ne tuntemukset, jotka laulu herättää sanoista riippumatta, eli tuntemukset, jotka hämäävät kuulijansa suurempaan liikutukseen kuin mihin pelkkä teksti kykenisi. Hän kuitenkin ymmärtää laulun voiman viestinviejänä ja herättäjänä, eikä halua — joidenkin aikalaistensa tapaan — kieltää laulua kirkossa. Augustinus muistelee omaa uskonnollista heräämistään, ja sitä, kuinka suuri rooli juuri laululla siinä oli.

Pyhä toimitukset ja musiikki ovat erottamattomia monissa kulttuureissa ja uskonnoissa ympäri maailman. Ihmisäänen ja rummunlyönnin yhdistelmä on avannut tien sakraaleille kokemuksille läpi ihmiskunnan historian. Onko sakraalissa siis jotain sellaista musiikillista, joka toimii itsessään, ilman sanallisia viestejä?

Vai onko se sittenkin niin, että musiikissa on jotain sellaista voimaa, joka tavoittaa enemmän kuin mihin sanat pystyvät? Schopenhauerin mukaan maailman ja elollisen rakentumisessa ja musiikin rakenteissa on yhtäläisyyksiä, jotka kohottavat musiikin muita taiteita ylemmäs; musiikin ja elämän “tahdot” ovat hänelle rinnakkaisia. Laulavassa melodiassa soivat niin elmän kontemplaatio kuin ihmisten pyrkimykset. Voiko musiikki siis koskettaa jotain suurempaa, sellaista, johon meidän rajalliset aistimme eivät muuten ylettyisi? Ihmisen olemassaolo on jo sinänsä pyhää; kun itse tuntee olevansa osa jotain suurempaa, musiikki saattaa puhutella tätä tuntematonta, ihmisaistien ulkopuolella olevaa.

Toisaalta, musiikin parissa koemme haltioitumisen hetkiä riippumatta siitä, onko sitä tarkoitettu sakraaliksi tai ei. Musiikilla on moninaisia tehtäviä, erityisesti viihdyttää ja tuoda iloa sekä liikuttaa. Koraalitkin ovat vain lauluja — ja J.S. Bach käyttää hengellisissä kantaateissaan maallisia sävelmiä. Bachin musiikki ei ole ratkaisevasti erilaista riippuen siitä, onko sen käyttötarkoitus ollut hengellinen vai perin maallinen. Ehkäpä sakraaleinta Bachin musiikissa onkin sen itsensä sisäinen täydellisyys, se käsityön aukottomuus, jolla mestari on teoksensa kutonut — musiikin funktiosta riippumatta.

Parsifal (Jonas Kaufman) on epähuomiossa tappanut pyhän joutsenen. Gurnemanz (René Pape) on vihainen. Kuva: Ken Howard/Met Opera
Parsifal (Jonas Kaufman) on epähuomiossa tappanut pyhän joutsenen. Gurnemanz (René Pape) on vihainen. Kuva: Ken Howard/Met Opera

Ja lopulta, sakraalisuus on kovin subjektiivista. Sibelius innottui suomalaisesta luonnosta, jonka moni meistä kokee sakraalina. Onko Sibeliuksen musiikki siis sakraalia? Richard Wagnerin Parsifalin Graalin maljan ritarit ja pyhän keihään etsintä ovat innottuneita kristillisestä mytologiasta, mutta niin ovat myös C.S. Lewisin Narnia-kirjat ja J.R.R. Tolkien Taru Sormusten herrasta. Onko Parsifal näitä kahta sakraalimpi, ellei juuri siksi, että on musiikkiteos, ja siten alttiimpi sakraaleille tulkinnoille?

Kristillisen kirkon ja länsimaisen taidemusiikin yhteinen historia on joka tapauksessa pitkä ja kiinteä. Niin kauan kuin kirkko oli itsestään selvä osa länsimaista yhteiskuntaa (eli osin vieläkin), yksi ns. taidemusiikin tärkeimmistä funktioista oli kirkon ja raamatun sanan palveleminen. Läpi keskiajan uudet sävellykselliset keksinnöt kumpusivat kirkon piiristä ja levisivät sieltä maalliseen musiikkiin. Suunta kääntyi hiljalleen soitinmusiikin ja oopperan myötä, mutta yhä 1700-luvullakin kirkko oli ehkäpä tärkein muusikon työllistäjä hovien rinnalla.

Tunne orkesterisi sukeltaa musiikillisten pyhän kokemusten äärelle luennolla Musiikki ja kirkko — passioista Parsifaliin, sopivasti pääsiäisen kynnyksellä. Vieraina ovat tällä kertaa säveltäjä Olli Kortekangas ja cembalisti, kapellimestari Anssi Mattila. Luennon isäntänä on tuttuun tapaan Ville Komppa. Tervetuloa Musiikkitalon harjoitussali Paavoon torstaina 21.3.2013 klo 16.30–18.00!

21.2.2013 Tunne orkesterisi konserttien takana: Sinfoniaorkestereiden yleisötyötä meillä ja muualla

21.2.2013 Tunne orkesterisi konserttien takana: Sinfoniaorkestereiden yleisötyötä meillä ja muualla

Tunne orkesterisi jatkaa kauden 2012–13 teemasarjaansa, jossa on pohdittu mitä moninaisempia ilmiöitä musiikin ympäriltä. Aivotutkimuksen, tanssin, arkkitehtuurin, näyttämökuvien ja näyttämöteosten kautta Tunne orkesterisi suuntaa nyt helmikuussa takaisin konserttimusiikin pariin, tällä kertaa niin kutstutun yleisötyön kautta: sinfoniaorkesterit ovat yhä kiinnostuneempia yleisöstään, ja angloamerikkalaisesta maailmasta alunperin liikkeelle lähtenyt audience development -buumi leviää ympäri maailman. Musiikkitalossakin yleisötyötä on tehty jo sangen ahkerasti, esimerkkeinä Kuule, minä sävellän! -yhteistyöhanke ja Helsingin kaupunginorkesterin kummilapsiprojekti, sekä tietenkin Tunne orkesterisi -luentosarja. Tunne orkesterisi -luennolla 21.2.2013 pohditaan myös yleisötyön, konserttien ja ohjelmistosuunnittelun yhteyksiä ja sitä, kuinka nämä toisiinsa vaikuttavat.  Luennolla ovat vieraina Helsingin kaupunginorkesterin vt. indendentti Hannele Eklund sekä Musiikkitalon toimitusjohtaja Katja Leppäkoski. Luento on tuttuun tapaan Harjoitussali Paavossa klo 16.30–18.00.

Tunne_orkesterisi_kevat_2013_web2Tunne orkesterisi -yleisöluentosarja sai alkunsa Sibelius-Akatemian Avoimen yliopiston ja Helsingin kaupungin suomenkielisen työväenopiston yhteistyönä. Tammikuussa 2011 Sibelius-Akatemian Pohjoisen rautatiekadun kamarimusiikkisalissa aloittanut luentosarja siirtyi Musiikkitaloon heti tämän valmistuttua Musiikkitalon liittyessä mukaan toimintaan luonnollisena yhteistyökumppanina. Nykyisellään Musiikkitalon tuottama yleisöluentosarja on yksi esimerkki projekteista, jotka pyrkivät löytämään uusia yhteyksiä orkestereiden, orkesterimusiikin ja yleisön välille. Muusikoiden, säveltäjien, kapellimestareiden ja muiden taiteen- ja tieteenalojen sekä yleisön kohtaaminen välittömässä, keskustelevassa ilmapiirissä ei ole varsinaisesti uusi keksintö; taiteilijakohtaamisia, yleisöluentoja ja työpajoja on toki pidetty ennenkin. Niiden merkitys kuitenkin korostuu nykymaailmassa, jossa korkeatasoisen konserttimusiikin esittäminen sen itsensä vuoksi on yhä harvemmin itsestäänselvyys. Minkälaisia elämyksiä sinfoniaorkesterit voivat tarjota konsertoimisen lisäksi? Mikä on orkesterien rooli musiikkikasvatuksessa? Ja kuinka paljon rikkaampia konserttiyleisön kokemukset voivat olla, jos soivan kokemuksen lisäksi on kuultavissa ja nähtävissä myös taustoja ja tekijöitä sekä kulttuurista ja historiallista kontekstia?

Britteinsaarten ja Yhdysvaltojen orkesterit edelläkävijöinä

Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen orkesterit ovat perinteisesti yleisötyön edelläkävijöitä. Julkisen rahoituksen puutteessa näiden maiden kulttuurilaitokset ovat joutuneet aina kamppailemaan resursseistaan, ja yleisötyö on ollut hyväksi koettu varainhankinnan väline. Lahjoitusten ja yksityisen rahan varassa elävien orkestereiden on ollut pakko avautua yleisölleen muutenkin kuin meidän näkökulmastamme konservatiivisten konserttiohjelmiensa kautta. Niiden toimintakulttuuri on ollut samaisesta syystä avointa: kaikesta on voinut keskustella, ja rahoittajan näkökulma on painanut toiminnan suunnittelussa. Ylipäätään angloamerikkalaisessa kulttuurissa vaatimus tieteen ja taiteen popularisoimiseksi on itsestään selvää, koska sen suhde varainhankintaan on niin ilmeinen.

LSO: Family concerts

Käsitteenä yleisötyö on kuitenkin aika epämääräinen, sillä se voi tarkoittaa niin taiteilijatapaamisia, konserttiluentoja, käsiohjelmia, esittelykierroksia, konsertointia vanhainkodeissa, vankiloissa ja mielisairaaloissa kuin taidekasvatusta, soitintyöpajoja, harrastustoimintaa ja ammattiopiskelijoiden mestarikursseja — oikeastaan mitä tahansa orkesterien joko yksin tai yhteistyönä tekemää varsinaiselle konsertoinnille oheista toimintaa. Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa siihen liittyykin koko joukko erilaisia toimintamuotoja ja käsitteitä. London Symphony Orchestran eli LSO:n Discovery-ohjelma toisaalta pyrkii yhteisöjen rakentamiseen (communities) ja toisaalta tekee  musiikkikasvatusta (music education). Yli 20 vuotta pyörinyt Discovery pitää sisällään niin kouluille suunnattuja konsertteja, tapahtumia ja työpajoja, perheille suunnattuja paketteja (mukaan luettuna soitinopetusta!), lukuisia nuorten ammattimuusikoiden ja säveltäjien kouluttamishankkeita, elinikäistä oppimista avoimine harjoituksineen ja harrastelijakuoroineen (näihin kuuluvat myös konsertteja edeltävät taiteilijatapaamiset, pre-concert talks), musiikkioppilaitosyhteistyötä, lähiöprojekteja ja kaikkien yllämainittujen vierailuja muihin maihin. Melko äärimmäisenä esimerkkinä orkesterien “yleisötyöstä” on City of Birmingham Symphony Orchestran 200 henkinen, jopa 25 konserttia vuodessa tekevä sinfoniakuoro, joka on yksi maailman parhaista alallaan päihittäen useimmat ammattikuorot — sekin toimii harrastuspohjalta osana CBSO:n Get involved eli “osallistumis”-ohjelmia, ja kuoroon käytännössä kasvetaan sisään CBSO:n kaikki ikäluokat kattavan kuorolauluohjelman kautta.

Musiikkikasvatusta

Samanlainen toiminta leimaa myös yhdysvaltalaisten orkestereiden yleisötyöohjelmia. Julkisesti tuettujen musiikkioppilaitosten ja -harrastemahdollisuuksien puutteessa suurien sinfoniaorkestereiden kaltaisten isojen kulttuurilaitosten kontolle tulee myös koulujen musiikinopetuksesta huolehtiminen (tai vähintään sen tukeminen) ja harrastemahdolllisuuksien tarjoaminen varhaisiästä vanhuksiin. San Francisco Symphony on jo jonkin aikaa tehnyt yhteistyötä alueen julkisen koululaitoksen kanssa varmistaakseen oppilaiden musiikkiopinnot peruskoulusta lukioihin; alakoululaisista kaikki pääsevät ohjelman piiriin, yläkouluissa ja lukioissa työtä tehdään erityisten ohjelmien kautta — San Francisco Symphonyn ohjelmat (Instrument training and support) muistuttavatkin meidän musiikkiopistojamme, paitsi että San Franciscon julkisten koulujen oppilaat pääsevät ohjelmiin ilmaiseksi.

Opetusta Itä-Helsingin musiikkipainotteisessa peruskoulussa.
Opetusta Itä-Helsingin musiikkipainotteisessa peruskoulussa.

Suomalainen musiikkiopistojärjestelmä on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen, ja se on tarjonnut erittäin korkeatasoista muusikkokoulutusta, joka tuottaa niin ammattilaisia kuin aktiivisia harrastajia ja konserttikävijöitä. Sitä on — osin aiheestakin — välillä syytetty liiasta keskittymisestä klassiseen musiikkiin, samalla kun koulujen musiikinopetus on jäänyt osin lapsipuolen asemaan. Koulujen ja musiikkiopistojen tarjoaman musiikinopetuksen yhteistyö ei toki ole Suomessakaan tavatonta, ja muun muassa Itä-Helsingin musiikkiopisto ja Porolahden peruskoulu tarjoavat yhteisen musiikkipainotteisen peruskoulun (http://www.ihmu.fi/).  

Musiikkiopistojen ja koulujen etääntyessä toisistaan vaarana kuitenkin on, että musiikkiopetus jää harvojen herkuksi; musiikkiopisto-opetus on paitsi maksullista, usein myös vaativien pääsykokeiden takana, joten peruskoulun tarjoaman ilmaisen musiikkiopetuksen pitäisi vastapainoksi olla mahdollisimman laaja-alaista ja korkeatasoista. Lähinnä konsertteihin tähän asti keskittyneet sinfoniaorkesterit voivat olla tärkeässä asemassa musiikkikasvatuksen ja monipuolisten sointielämysten tarjoamisessa kaikille, perheen varallisuuteen ja harrastuneisuuteen katsomatta. Suomalaiset sinfoniaorkesterit ovatkin enenevässä määrin alkaneet tarjota lapsille paitsi mahdollisuuksia konserttielämyksiin, myös päästää lapset osalliseksi musisoinnista ja musiikintekemisestä. Helsingin kaupunginorkesterin kummilapsiprojektit ovat tarjonneet kahdelle eri ikäluokalle, ensin vuonna 2000 syntyneille, nyt viime vuonna syntyneille helsinkiläislapsille mahdollisuuden erityisesti lapsille räätälöityihin konsertteihin ja tapahtumiin.

HKO:n kummilapsiprojektia. Kuva: Heikki Tuuli.
Yleisöä HKO:n kummilapsiprojektissa. Kuva: Heikki Tuuli.

Kuule, minä sävellen! on puolestaan Sibelius-Akatemian, Radion sinfoniaorkesterin ja Helsingin kaupunginorkesterin sekä Suomen Kansallisoopperan ja Musiikkitalon yhteistyöhanke,  joka on tuonut New Yorkin filharmonisen orkesterin Credit Suisse Very Young Composers -koulutusohjelman Suomeen. Siinä nuoret ammattisäveltäjät ja orkesterien muusikot ohjaavat lapsia ja nuoria tekemään omia kappaleitaan, joita ammattilaiset sitten soittavat. Viime vuoden maaliskuussa sävellyksiä tehtiin Musiikkitalossa, joulukuussa oli vuorossa Kansallisooppera, ja yhteistyötä on tarkoitus jatkaa tänä vuonna.

Pelejä ja ruostumaan päässeitä muusikoita

Kymmeniä ihmisiä suoraan ja satoja epäsuoraan työllistävä New Yorkin filharmonisen orkesterin education department onkin yksi suurimmista sinfoniaorkestereiden yleisötyö- ja taidekasvatusosastoista koko maailmassa. NY Philin Education and Engagement on hyvin edustava esimerkki amerikkalaisorkesterien taidekasvatusohjelmista kattaen erikseen lapset, nuoret ja aikuiset, ja se sisältää erilaisia yhteistyökuvioita niin muiden musiikki-instituutioiden, New Yorkin alueen koulujen kuin erinäisten kansainvälisten tahojen kanssa. NY Philin education-osaston korkealuokkaisesta toiminnasta saa kuvan vaikkapa tutustumalla sen Kidzone! online-peleihin ja -opetussovelluksiin.

DSO Kids: Beethoven Baseball
DSO Kids: Beethoven Baseball

Samanlaisia pelejä ja opetusohjelmia on useilla muillakin amerikkalaisorkestereilla. Esimerkiksi Dallasin sinfoniaorkesterin DSO Kids -sivujen Beethoven-baseballia voi pelata sen jälkeen kun on tutustunut säveltäjiin Composers-cornerissaBeethovenia vastaan valitaan viisi säveltäjää, jotka onnistuvat lyönnissä aina, kun pelaaja on vastannut Beethovenin esittämään kysymykseen oikein. (Esimerkiksi kysymykseen “Kuka säveltäjä joutui muuttamaan useita kertoja, koska halusi säveltää kovaäänisellä pianollaan?”  tarjotaan vastauksina joko Copland, Raphael tai Orff… Oikea vastaus on Copland — ja Mozart juoksee ykköspesälle… Väärästä vastauksesta tulee tietenkin hutilyönti).

Tanesha Mitchell Baltimoresta (oikealla) keskustelee BSO:n viulistin Greg Mulliganin kanssa ensimmäisen "Rusty Musicians" -session aikana. (Baltimore Sun. Kuva: Kenneth K. Lam)
Tanesha Mitchell Baltimoresta (oikealla) keskustelee Baltimoren sinfoniaorkesterin viulistin Greg Mulliganin kanssa ensimmäisen “Rusty Musicians” -session aikana. (Baltimore Sun. Kuva: Kenneth K. Lam)

Aikuisemmalle yleisöllekin riittää ohjelmaa taiteilijatapaamisista ja yleisöluennoista ohjelmiin, joissa vanhaa musiikkiharrastusta elvytellään ammattilaisten kanssa yhdessä soittaen — esimerkkinä mainittakoon Marin Aslopin luotsaaman Baltimoren sinfoniaorkesterin Rusty Musicians -ohjelma, joka on saanut innoituksensa Englannista, samannimisestä, jo 14 vuotta toimineesta Bournemouthin sinfoniaorkesterin ohjelmasta.

Konserttiyhteisön laajentuminen

Yleisötyön tarkoituksena on laajemman yhteiskunnallisen osallistumisen lisäksi kasvattaa uutta konserttiyleisöä, ja yleisesti madaltaa kynnystä tulla konsertteihin. Eräs ilmeinen muoto on konserttien taltioiminen ja live-lähetykset. Radio-orkestereiden 20-luvulta lähtenyt broadcasting-perinne on uuden teknologian myötä saanut rinnalleen elävän kuvan, ja yleisradioyhtiöt ovat tehneet arvokasta työtä konserttilähetysten saattamiseksi kaikkien nähtäväksi ja kuultavaksi internetiin — oman Yleisradiomme Yle-Areena on tästä mitä mainioin esimerkki. Eurooppalaisista edelläkävijöistä on totta kai mainittava Berliinin filharmonikkojen Digital Concert Hall, joka tarjoaa sekä konserttien live-lähetyksiä, että kaikki filharmonian konsertit syksystä 2008 lähtien kattavan arkiston — kerta- tai kausimaksulla. Nämä erittäin korkeatasoiset lähetykset tekevät oikeutta legendaariselle orkesterille, ja ne ovat ratkaisevasti vaikuttaneet orkesterin nykyiseen suosioon sekä epäilemättä herättäneet yksityisten rahoittajien kiinnostuksen. Julkisin varoin tuetut eurooppalaisorkesterit ovat muutenkin heränneet seuraamaan angloamerikkalaista esimerkkiä, ja Berliinin filharmonikkojen Education-Programm seurailee monelta osin esikuviaan. Osansa tässä on varmasti orkesterin englantilaisella kapellimestarilla, juurikin Birminghamin sinfoniaorkesterin johtajana maailmanmaineeseen nousseella Sir Simon Rattlella. Education-ohjelman tuotoksia voi muuten seurata Digital Concert Hallista ilmaiseksi.

TonhalleLATE
TonhalleLATE

On tärkeää kysyä, millä tavalla nämä ohjelmat vaikuttavat orkesterien varsinaiseen konserttitoimintaan. Kuinka paljon orkesterimuusikoilta voidaan odottaa osallistumista? — esimerkiksi Berliinissä muusikoiden osallistuminen Treffpunkt Orchesteriin on vapaaehtoista. Yhdysvalloissa konserttiohjelmien laatimisessa pitää olla tarkkana, ettei karkoita kantakävijöitä — toisaalta ohjelmien pitää sisältää riittävästi sellaisia täkyjä, joista uudet ja mahdollisesti nuorempi yleisökin kiinnostuu. Aina ei tarvitse tehdä kompromisseja konserttiohjelmien suhteen, ja konsertteja voi järjestää myös erityisesti tietylle yleisölle. Lastenkonserttien lisäksi voidaan tehdä iltapäiväkonsertteja eläkeläisille tai vaikkapa myöhäisillan konsertteja nuorisolle. Zürichin Tonhalle-orkesterin TonhalleLATE-konsertit alkavat vasta kello kymmenen illalla, ja niihin voi ottaa mukaan eväät — vaikkapa ostaa paikan päältä tuopin olutta. Ennen ja jälkeen konsertin DJ:t tanssittavat yleisöä, ja näin elektroninen tanssimusiikki ja ihan oikeat sinfoniakonserttiohjelmat kohtaavat. Luonnollisesti kuvaan kuuluu myös kapellimestari David Zinman tarinointi teoksista…

Kaiken kaikkiaan sinfoniaorkesterien tekemä yleisötyö — itse konsertointi mukaanlukien — voi sisältää mitä moninaisimpia erilaisia tapoja tehdä konserttimusiikkia ja taidekasvatusta. Nykyisessä keskustelussa korostuva yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja vastuu myös pakottavat orkesterit löytämään uusia kanavia ja toimintamalleja. Kehitys ei ole pahaksi, jos itse asia, korkealuokkainen musisointi ja hienojen musiikkiteosten esiintuominen pidetään aina päällimäisenä tavoitteena. Sinfoniaorkesteri on yhteisö yhteisössä, ja yhteisöllisyys on sen elinehto.

17.1.2013 Tunne orkesterisi -luennolla musiikkia näyttämölle!

17.1.2013 Tunne orkesterisi -luennolla musiikkia näyttämölle!

Tunne orkesterisi -luentosarjan kolmas vuosi käynnistyy jatkolla viime syksyn päättäneeseen aiheeseen Musiikki ja kuva. Tuolloin, 20.12.2012 ohjaaja Vilppu Kiljunen ja pianotaiteilija Emil Holmström pohtivat, miten erilaiset näyttämökuvat rakentuvat, mitä ohjaajan tehtävät tuossa rakentumisessa ovat, ja kuinka yleisö voi näitä kuvia lukea. Erilaisten näyttämöratkaisuiden merkityksistä puhuttiin paljonkin, ja siihen johdatteli jo luennon ennakkojuttu, ”kuvan ja musiikin salatut kertomukset”, jonka voi lukea täältä.

Ensi torstaina, 17.1.2013 käsittelemme samaa aihepiiriä aiheella Musiikki ja näyttämö – libretto, partituuri, monttu ja lava. Yhdessä kapellimestari, säveltäjä Kirmo Lintisen ja viulutaiteilija Pasi Eerikäisen kanssa keskustelemme erilaisista tavoista, joilla musiikki tulee näyttämölle. Minkälaista on oopperan tai näyttämömusiikin säveltäjän työ: Miten libretto muuttuu partituuriksi? Entä partituuri soiviksi säveliksi? Kapellimestari ja viulisti keskustelevat myös siitä, miten erilaista on olla esiintyvänä taiteilijana montussa, teatteri- tai oopperaorkesterissa, ja lavalla; muusikkohan voi joutua myös näyttelemään!

Tunne orkesterisi -luentosarja jatkuu siis tuttuun tapaan Musiikkitalon Harjoitussalissa kerran kuussa torstaisin klo 16.30–18.00. Tervetuloa!

Tunne_orkesterisi_kevat_2013_web2

Joulukuun Tunne orkesterisi -luennolla musiikkia ja kuvaa: vieraina ohjaaja Vilppu Kiljunen ja pianotaitelija Emil Holmström

Joulukuun Tunne orkesterisi -luennolla musiikkia ja kuvaa: vieraina ohjaaja Vilppu Kiljunen ja pianotaitelija Emil Holmström

large_1082_

Kuinka kuvat soivat, minkälaisia kuvia musiikki herättää? Kuinka näyttämökuvia rakennetaan, entäpä minkä takia jokin näyttämötapahtuma sopii musiikin kanssa? Miksi joskus tuntuu, ettei näyttämökuva ja musiikki toimi yhdessä alkuunkaan? Pitäisikö oopperaa tehdä aina epookkina, ja mistä lähtökohdista modernisointeja tehdään? Mikä on ohjaajan rooli?

Muun muassa näistä kysymyksistä keskustellaan Tunne orkesterisi -luennolla Musiikkitalon Harjoitussalissa ensi torstaina joulukuun 20. päivänä kello 16.30-18.00. Vieraina ovat ohjaaja Vilppu Kiljunen (yllä kuvatun, Kansallisoopperan ohjelmistoon juuri tulevan Verdin Naamiohuvien ohjaaja) sekä pianotaiteilija Emil Holmström. Isäntänä toimii tuttuun tapaan Ville Komppa.

Luennon ennakko on luettavissa täältä.

Tervetuloa!

15.11. Musiikki ja tila: Tunne orkesterisi – vieraina arkkitehti Marko Kivistö ja viulutaiteilija Hannu Vasara

15.11. Musiikki ja tila: Tunne orkesterisi – vieraina arkkitehti Marko Kivistö ja viulutaiteilija Hannu Vasara

Muusikolle soitin on kuin kehon jatke. Soittimen teknisesti puhdas ja musiikillisesti puhutteleva hallinta on vaatinut soittajaltaan huomattavan määrän harjoitusvuosia, ja harjaantumisen myötä musisoinnin vaatimat liikkeet sekä lihaskoordinaatio ovat monilta osin muuttuneet tiedostamattomiksi. Kaikki soittaminen – ja laulaminen – vaatii liikettä, hermostosta lihaksiin, kehosta soittimeen ja viimein soittimesta soittotilaan. Ääni kulkee ilmassa aaltoina, jotka heijastuvat, vahvistuvat ja imeytyvät tilan seinistä, katosta, lattiasta, tuoleista, riippuen käytetyistä materiaaleista, tilan koosta ja mittasuhteista.

Soittimensa taitava käyttelijä voikin ajatella soittavansa ympäröivää konserttitilaa, jolloin siitäkin tulee instrumentti; kaikki tämä välittyy kuulijalle musisoinnin ja tilan vaikutelmina, jotka vaihtelevat suuresti paikasta riippuen. Loppujen lopuksi musiikin ja tilan kokemus syntyy kuulijan omien korvien välissä…

Musiikkitalon Tunne orkesterisi -luentosarjassa kuullaan tänä torstaina ajatuksia musiikin ja tilan yhteyksistä: musiikista tiloissa ja eri tilojen musiikeista. Vieraina ovat Musiikkitalon pääarkkitehti Marko Kivistö sekä viulutaiteilija Hannu Vasara, ja isäntänä toimii tuttuun tapaan MuM Ville Komppa.

Musiikki ja tila Musiikkitalon Harjoitussalissa torstaina 15.11. klo 16.30-18.00.

Luentosarja on iloksemme saavuttanut yleisön joukossa suuren suosion. Harjoitussaliin mahtuu 200 kuulijaa saapumisjärjestyksessä, joten tulethan ajoissa paikalle.

(Kuvassa Aldeburghin Snape Maltings -konserttisali; ensi vuonna Aldeburghin Festivaali viettää Brittenin syntymän 100-vuotisjuhlaa. Aldeburghissa Brittenin musiikki tuodaan säveltäjän synnyinseudulle — hänen itsensä perustaman musiikkifestivaalin tiloihin… Kuva: Jeremy Young)

Lokakuussa musiikkia ja liikettä Tunne orkesterisi -luentosarjassa: vieraina Tero Saarinen ja Assi Karttunen

Lokakuussa musiikkia ja liikettä Tunne orkesterisi -luentosarjassa: vieraina Tero Saarinen ja Assi Karttunen

Ranskalainen kirjallisuusteoreetikko ja filosofi Roland Barthes (1915–1980) on kirjoittanut, että kuunnellessaan Schumannin Kreislerianaa hän ei itse

kuule yhtään nuottia, yhtään teemaa, yhtään melodian kaarrosta, musiikillista syntaksia, mitään merkitystä, yhtikäs mitään, minkä varassa voisin älyllisesti hahmottaa teoksen rakenteen. Ei, sillä se mitä kuulen on iskuja: kuulen sen, mikä sykkii ruumissa, mikä takoo ruumista, tai paremmin: kuulen tämä ruumiin, joka sykkii. (Roland Barthes: Rasch. Julkaisussa The Responsibility of Forms, engl. Richard Howard. Berkeley: University of Califomia Press, 1991).

Antiikin muusat, Zeuksen tyttäret, tanssivat.

Musiikin tuottaminen soittimilla tai laulaen vaatii aina liikettä. Olli Mustonen onkin verrannut pianonsoittoa “tennikseen, jossa sekunnin murto-osan kontaktilla annetaan pallolle suunta, kaari ja maali”. Yleisempi vertaus — jo antiikista tuttu — on tanssiin, jossa kehon ja taiteen raja on huomattavasti häilyvämpi. Keho synnyttää tanssin ja taide syntyy kehossa. Kun liikkuvaa kehoa — tanssijaa — katsoo, liike aiheuttaa paitsi visuaalista ja esteettistä mielihyvää ja kiinnostusta, myös kirjaimellisesti liikuttaa katsojaa, aivan samalla tavoin kuin tennistä seuraavan keho eläytyy lyönteihin ja vastaanottoihin. Samoin musiikkiesitystä seuraavan keho voi samastua jousisoittajien vetoihin ja työntöihin, puhaltajien hengityksiin, laulajien äänen “sijoittamiseen”, lyömäsoittajien iskuihin ja kapellimestarin eleisiin — erityisesti siinä tapauksessa, että kuuntelija on itsekin harrastanut soittamista tai laulamista.

Puhuessaan sykkivästä kehosta Barthes ei kuitenkaan viittaa pelkästään äänen tuottamiseen liikkeellä, siis soittamisen tai laulamisen fysiologiaan sinänsä, vaan erityisesti musiikin itsensä aiheuttamaan keholliseen kokemukseen. Musiikki on itsessäänkin kuin sykkivä keho, jonka iskuihin kuuntelijan oma elimistö virittyy. Tanssimusiikin tasainen syke saa aikaan halun liikuttaa itseään musiikin tahtiin, mutta musiikin sisäinen, “liikuttava” vaikutus ei jää tähän. Musiikissa on avautumista, sulkeutumista, saavuttamista, keskeytymistä, nousemista, laskeutumista, jännittymistä ja laukeamista. Musiikinteoreettinen termistökin kuvailee musiikkia usein liikekielikuvin. Melodialinja laskeutuu toonikalle (perussävelelle), harmonia purkautuu tai etenee seuraavalle soinnulle, musiikilliset tapahtumat kiihtyvät… Ja näiden tapahtumien perusmitta on isku, Barthesilla tai ilman.

Tero Saarinen teoksessa HUNT. Kuva Marita Liulia.

Lokakuun Tunne orkesterisi -luennon vieraina ovat tanssija ja koreografi Tero Saarinen sekä cembalotaiteilija Assi Karttunen. Kummatkin ovat työssään tutkineet musiikin ja liikkeen yhteisolemusta. Elävä musiikki voi olla liikkeen tuottaja; liike on toisaalta osa muusikon ja tanssijan keskustelun, dialogin kieltä. Esimerkiksi viime vuonna kantaesitetty Saarisen Vox Balaenae George Crumbin samannimiseen sävellykseen tuo muusikot tanssijan seuraksi lavalle (linkissä myös videota teoksesta). Crumbin ryhävalaiden laulusta inspiroituneessa teoksessa on jo sinänsä teatterillisia elementtejä: muusikoita muun muassa ohjeistetaan esiintymään naamioissa ja lavan valaistus on määritelty. Muusikot ovatkin osa Saarisen teoksen liikeilmaisua, mutta ennen muuta musiikin viesti, luonnon kuolema ja avunhuuto, assosioituu tanssijaan liikkeeseen ja tanssin muotoon.

Assi Karttunen on toisaalta työssään tutkinut muusikkoa kehona, joka “soi, liikkuu, näkee ja kuulee musisoidessaan”. Tämä ajatus on läsnä Karttusen ja Päivi Järviön Elonhenget-projekteissa, jotka ovat saaneet nimensä ranskalaisen filosofin ja tiedemiehen René Descartesin (1596–1650) ruumiin ja mielen fysiologiaan liittyvistä impulsseista, elonhengistä (spiritus animalis), joiden “ainoana ominaisuutena on, että ne ovat veren erittäin pieniä osasia ja liikkuvat hyvin nopeasti, niinkuin soihdusta kirpoavat liekin osaset”. Nämä elonhenget liikuttavat jäseniämme soittaessamme ja tanssiessamme.

Tervetuloa nauttimaan musiikin ja liikkeen elonhengistä Musiikkitalon Harjoitussaliin torstaina 25.10.2012 klo 16.30–18.00. Tilaisuutta isännöi tuttuun tapaan Ville Komppa.

Tunne orkesterin syyskuussa aivotutkimusta ja käyrätorvitaidetta!

Tunne orkesterin syyskuussa aivotutkimusta ja käyrätorvitaidetta!
Ellen van Deelen / SWNS.COM

Musiikki ja aivot 27.9.2012

— vieraina aivotutkija Minna Huotilainen ja käyrätorvitaiteilija Esa Tapani

Viimeisimmän aivotutkimuksen perusteella ihmisellä on varsin monia keinoja säädellä omaa fysiologiaansa. Jo pienestä lapsesta pitäen ihminen voi vaikuttaa omiin mielialoihinsa ja osaa käyttää siihen välineitä, joista tärkeimmät vaikuttaisivat olevan musiikki ja liikunta. Aivotutkimus on pyrkinyt löytämään vastauksia siihen, miten pienestä pitäen — tai vaikkapa myöhemminkin aloitettu — musiikkiharrastus vaikuttaa muun muassa hienomotoriikan, muistin, vieraan kielen lausumisen tai emootioiden havaitsemisen ja käsittelyn kehittymiseen.

Tunne orkesterisi -luentosarja toivottaa syyskauden 2012 avaukseensa vieraiksi Helsingin yliopistossa työskentelevän aivotutkija, professori Minna Huotilaisen sekä Radion sinfoniaorkesterissakin aiemmin pitkään työskennelleen, Frankurtissa nykyisin opettavan käyrätorvitaiteilija Esa Tapanin. Viimeisimmän aivotutkimuksen lisäksi luennolla pureudutaan orkesterimuusikon kohtaamiin erityishaasteisiin, valmistautumiseen ja luoviin ratkaisuihin: mitä orkesterimuusikon aivoissa tapahtuu soittamisen hetkellä? Mikä on flow-tila ja miten siihen päästään?

Tuttuun tapaan luvassa on myös soivia musiikkiesimerkkejä ja tilaisuus yleisökysymyksiin ja keskusteluun. Luento pidetään Musiikkitalon harjoitussalissa torstaina 27.9.2012 kello 16.30-18.00. Luentoon liittyy ennakkotehtävä, joka löytyy täältä.

Tervetuloa Tunne orkesterisi -luentosarjaan!

Tunne orkesterisi syksyllä 2012

Tunne orkesterisi syksyllä 2012

Musiikkitalon Tunne orkesterisi -luentosarjan syksyn 2012 aiheet ja vierailijat ovat nyt varmistuneet. Luentosarjassa valotetaan musiikillisia ilmiöitä sisältä ja ulkoa, soivasta tilasta, liikkeestä ja kuvasta.

Luennoille tulee vieraiksi alojensa erikoistuntijoita; alla mainittujen lisäksi jokaisella luennolla on keskustelemassa myös orkesterimuusikoita Musiikkitalon orkestereista.

27.9.2012 Musiikki ja aivot
— vieraana prof. Minna Huotilainen

25.10.2012 Musiikki ja liike
— vieraana koreografi, tanssija Tero Saarinen

15.11. Musiikki ja tila
— vieraana arkkitehti Marko Kivistö

20.12. Musiikki ja kuva
— vieraana ohjaaja Vilppu Kiljunen

Tervetuloa jälleen orkesterimusiikin pariin, Musiikkitalon Harjoitussaliin kerran kuussa torstaisin klo 16.30–18.00!

Lisätietoja:

http://www.siba.fi/whats-on